Rankkaa rämpimistä!

Tämä on ruminta aikaa keväästä! Aurinko ei paista, joten on tasaisen harmaata. Lisäksi on likaista ja märkää. Etenkin kaupungissa, kun roskia ja kiloittain koiran kakkaa paljastuu lumien alta niiden sulaessa. Välillä tihuttaa vettäkin ja koko koira on ihan kurassa pienenkin lenkin jälkeen. 

Ajateltiin sitten paeta tätä kuraa ja mennä metsään lenkille. Jospa siellä ei olisi niin vetistä ja roskaista.. No roskaista ja likaista lunta oli sielläkin, tosin luonnon itsensä roskaamaa. Vetistä ei ollut niinkään, paitsi loppulenkistä kengän sisällä ja housun lahkeissa aina polviin asti. Aikaa meni tuplasti normaaliin verrattuna kun lumi ei ollut vielä sulanut, mutta hanki ei enää kantanutkaan juuri yhtään. Joka toisella askeleella humpsahti reiteen tai hyvällä tuurilla vain polveen asti hangen sisään. Puhumattakaan kaatumisista umpihankeen..

Oli siis melko rankkaa.. Etenkin meille ihmisille. Dantea hanki sentään kantoi vielä. Sillä kyllä tuntui olevan muutenkin hauskempaa kuin märässä kaupungissa lenkkeillessä, jossa se aina tarkasti koittaa etsiä kuivimmat kohdat kävellä ja välillä pysähtelee inhotuksesta kun joutuu kävelemään lätäköstä. Sulaisi nyt lumet nopeasti ja tulisi kevät ja viherrys ja aurinko..

Metsässä oli taas hyviä keppejä.

Niitä jaksoi taas hakea vaikka umpihangesta.

Tämä kuitenkin on ehkä jo hieman liioteltua?

Vai mitä luulette?

Dantelle löytyi myös hyviä juoksualustoja.

Niistä otettiinkin ilo irti.